Oppisopimusopiskelija – opiskelija vai työyhteisön tasavertainen jäsen?

Oppisopimuskoulutus perustuu määräaikaiseen työsuhteeseen ja sen perustana on sopimus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. Oppisopimusopiskelijalla on siis kaksi roolia: hän on työntekijä, mutta myös opiskelija. Millaisen roolin kautta eri osapuolet sitten näkevät oppisopimusopiskelijan? Entä millaisia vaikutuksia sillä voi olla työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen?

Oppijan suhdeverkosto työyhteisössä on avaintekijä oppimisen edistäjänä. Tutkimukset osoittavat, että toimiva suhde useaan työyhteisön jäseneen vaikuttaa positiivisesti sekä ohjaukseen, että oppimisprosessiin. Myös tutkimuksissamme opiskelijat usein kuvaavat työpaikalla tapahtuvan oppimisen liittyvän aitoon jokapäiväiseen toimintaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen kokeneiden työkavereiden kanssa.

Tutkimusten mukaan työntekijät, työpaikkakouluttajat ja kollegat näkevät opiskelijan usein osaavana ja tuottavana työntekijänä, myös oppisopimuskoulutuksen aikana. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla oppisopimusopiskelijat kuvataan tasa-arvoisiksi työntekijöiksi ja työyhteisön jäseniksi. Opiskelijan näkeminen osana työyhteisöä on oppimisen kannalta merkityksellistä: opiskelijalle on tärkeää kokea kuuluvansa joukkoon.

Kun opiskelijaa pidetään täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä, ilman opiskelija-statusta, tarkoittaa se käytännössä usein itsenäistä roolia ja vastuunkantoa. Opiskelijalla on pääsy suorittamaan monipuolisia, haastaviakin työtehtäviä. Asian kääntöpuolena on, että jos opiskelija nähdään oppisopimussuhteen alusta lähtien tuottavana työntekijänä ja osaamiselle asetetaan kovin suuria lähtöodotuksia, saattaa se johtaa heikkoon tukeen ja ohjaukseen sekä vähäisiin neuvoihin. Tällöin oppimista ei tapahdukaan ja opiskelija voi jopa eristäytyä. Onkin tärkeää, että työyhteisö näkee opiskelijan tasa-arvoisena työyhteisön jäsenenä, jolla on samanaikaisesti myös oppijan rooli. Ihanteellisessa tapauksessa opiskelijaa rohkaistaan aktiiviseen, osallistuvaan vuorovaikutukseen. Tunne työyhteisöön kuulumisesta, hyväksyntä ja arvostuksen kokeminen rohkaisevat esittämään kysymyksiä ja kyseenalaistamaan käytäntöjä. Oppijan aktiivinen asema työyhteisössä sekä vähitellen kasvava vastuu tukevat ammatillisen osaamisen kehittymistä. Kun oppijan mielipiteet huomioidaan, vaikuttaa se positiivisesti myös oppijan kokemukseen omista oppimismahdollisuuksistaan. Ihannetapauksessa suhde on vastavuoroinen: työyhteisö kokee, että myös oppijalta voidaan oppia.

Työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi pääsy edistää opiskelijan työelämävalmiuksien kehittymistä sekä uuden tiedon siirtymistä työpaikan käytänteisiin opiskelijan välityksellä. Tutkimuksemme mukaan työelämävalmiuksien kehittymiseen vaikuttavat erityisesti neljä tekijää. Opiskelijan on tärkeää päästä osallistumaan päätöksentekoon ja ongelmanratkaisutilanteisiin. Hänellä tulee olla mahdollisuus arvioida omaa oppimistaan. Työtehtävien tulee olla urakehityksen kannalta mielekkäitä. Opiskelijalla tulee olla asema työntekijänä, eikä harjoittelijana.

 

” Ihannetapauksessa suhde on vastavuoroinen: työyhteisö kokee, että myös oppijalta voidaan oppia.”

 

 

Ammatillinen asiantuntijuus syntyy osallistumisen kautta ja kokemus kuulumisesta työyhteisöön mahdollistaa osallistumisen. Opiskelija kasvaa ja kehittyy ammatillisesti osallistuessaan aktiivisesti työyhteisön toimintaan ja saadessaan ohjausta jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Seuraavaan on listattu asioita, jotka tukevat opiskelijan työyhteisöön kiinnittymistä:

  • Työpaikka hyväksytään oppimisympäristöksi
  • Opiskelija nähdään osana työyhteisöä ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa työhön
  • Opiskelijaa rohkaistaan osallistuvaan vuorovaikutukseen
  • Opiskelija saa seurata ammattilaisia ja toimia heidän kanssaan yhdessä työpaikalla
  • Opiskelija saa riittävästi tukea työpaikkakouluttajalta sekä tulee hänen kanssaan hyvin toimeen
  • Ohjaus työpaikalla on kollektiivista

Lähteet:

  • Rintala, H., Mikkonen, S., Pylväs, L., Nokelainen, P., & Postareff, L. (2015). Työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja ohjausta edistävät ja estävät tekijät. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 17(4),9–21.